Paiden arvokkuutta lisää vallimäki
Jos tulet Paideen maantietä pitkin, et näe Järvamaan keskusta ympäröiviä soita – Mündin suota ja Prääman rapaa. Jo kaukaa puunlatvojen yli näkyvät kylläkin kirkontorni ja lisäksi yksi toinen, korkeammalla kukkulalla sijaitseva kivirakennus.
Vuosikymmeniä vanha kellastunut matkaopas kertoo: ”Paideen matkustava näkee jo kaukaa vihreiden puunlatvojen välistä vallin harjalla seisovan linnantornin päädyn. Miten paljon kyseiset rauniot osaisivatkaan kertoa kaikesta näkemästään."
Vallimäki sekä kalkkikivistä ladottu ritarinlinna on ollut Paiden kunnian- ja ylpeydenaihe vuosisatojen ajan ja vaikuttava se on edelleenkin. Tämä Pärnujoen yläjuoksulle rakennettu linna, jonka rakentaminen aloitettiin 1200-luvun toisella puoliskolla, on toinen linna, jonka ritarikunta rakensi Viron alueelle.
Sellainen rakennelma vaati luonnollisesti myös arvokkaan sijaintipaikan. Siihen valittiin ympärillä olevan soisen tasangon keskellä oleva kukkula. Kyseessä oli ja on edelleenkin Türin moreenialueeseen kuuluva Paiden harjanne, jonka korkeus on merenpinnasta 60–65 metriä ja jonka rajana ovat pohjoisessa Prääman suo ja räme, etelässä ja idässä Pärnujoki.
Linnan rakennusmateriaali saatiin lähiympäristöstä: kalkkikiveä louhittiin puolen kilometrin–kilometrin päässä sijaitsevalta Kurekülan louhosalueelta. Paikallinen kivilaji on kellertävää ja ohutonteloista Raikkülän kerrostumaan kuuluvaa dolomiittia. Kivenlouhintapaikat ovat hävinneet Paiden nykyisen katuverkoston alle, mutta yhden kadun nimi on vielä nykyäänkin Kivimurru (kivilouhos). Myöhemmin kalkkikiveä ryhdyttiin louhimaan kauempaa, Mündin harjanteen pohjoisrinteestä.
Paide on sijainnut Pohjois-Viron tasanteen keskiosassa Pärnu- ja Reopalu-joen välisellä moreeniylängöllä siitä lähtien, kun se sai kaupunginoikeudet vuonna 1921.
Paide on ainoa virolainen kaupunki, jolla on geologinen nimi. Nimensä se on saanut lähiympäristön suurilta kalkkikivialueilta. Paiden nimi on mukaelma alkuperäisestä Paedesta, vironkielisestä kalkkikiveä tarkoittavasta paekivi-sanasta. Myös kaupungin varhaisemmat nimet Wittenstein, myöhemmin Weissenstein viittaavat siihen: ”valkoisen kiven kaupunki”. Kalkkikivi oli puun rinnalla yksi eniten käytetyistä paikallisista rakennusmateriaaleista.
Kalkkikiven vaaleuden lisäksi Paidea kuvaa lisäksi vihreä ja sininen väri: kaupungissa on paljon viheralueita ja puistoja, joista suurin Keskustan eli Lembitun puisto. Kaupungin itäreunalla sijaitsee maalauksellisen kaunis tekojärvi, mainio uinti- ja kalastuspaikka.
*Paiden kirkonportin vieressä kasvaa vanhoja omaperäisiä koivuja. Kyseessä on rauduskoivun liuskalehtinen muunnos.
*Paiden rajana ovat Esna- ja Pärnujoki, ja niiden yhtymiskohdan lähellä sijaitseekin kaunis tekojärvi.
*Paideen ei kuulu pelkkä vallimäki ja linna. Vallimäen lounaspuolella on kaunis vanhakaupunki, josta löytyy hyvin säilyneitä klassista ja historiallista tyyliä edustavia rakennuksia. Se osa kaupungista on merkitty maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi. |
