JÄRVAMAA - tarkoittaa soita ja rämeitä, kristallinkirkkaita lähteitä, hedelmällisiä peltoja ja muinaisia kulttuuriperinteitä. Eikä siinä vielä kaikki! Järvamaalle lisäävät arvoa paikalliset ihmiset, jotka työllään, toiminnallaan ja välittävällä suhtautumisellaan ovat luoneet sellaisen elinympäristön, millaisena nykyinen Järvamaa tunnetaan.
LUONTO
Järvamaalla vaihtelevat Pandiveren ylängön aaltoilevat tasangot – johin lisäävät monipuolisuutta moreeniselänteet ja harjut – sekä useat suot ja rämeet. Maakunnan eteläosalle luovat ilmettä Türin pieni moreenimaa (Türi väikevoorestik) ja Kabalan seudun männiköt ja muinaiset korvet.
Maakunnan luodeosassa sijaitseva Kõrvemaa on lähinnä suostunut tasanko. Tämä alue on tähän asti säilynyt ihmisen toiminnasta lähes koskemattomana maakunnan osana. Sen näkee myös Kõrvemaalla sijaitsevan Albun kunnan asukasluvun ja pinta-alan suhteesta: asutustiheys on vain 5,5 asukasta per neliökilometri.
Järvamaan pintamuodostuksesta tekevät monipuolisemman moreeniselänteet, reunamoreenit, kumpumoreenialueet ja harjujonot, joista paikalliset asukkaat käyttävät myös väljamägi -nimitystä (= suosaareke) ja joita Järvamaan sekä Albun seudun romaaneissaan tunnetuksi kirjoittanut Viron klassikkokirjailija Anton Hansen Tammsaare on kuvannut seuraavasti: tässä mäki, tuolla mäki, kauempana kolmas… (siin mägi, seal mägi, kaugemal kolmas...).
Albun kunnassa sijaitsee myös 106,5 metriin asti yli merenpinnan ulottuva Valgehobusemäki (Valgehobusemägi).
Järvamaan pintakerros on suhteellisen ohut ja karstiintunut. Suuremmat karstimaat ovat Järva-Jaanin kunnassa (Kagavere- Kuksema), Amblan kunnassa (Lüsingu), Kabalan kunnassa (Kurla) ja Karedan kunnassa.
Järvamaata runsaslukuisineen lähteineen ja soineen tunnetaan myös valtavana puhtaan veden aarteistona, tässä muodostuu merkittävä osa Pohjois-Viron vesivarastosta. Suuri osa maakunnasta sijaitsee Pandiveren vesistönsuojelualueella (Pandivere veekaitseala), yhteensä yli puolet Järvamaa alueista ovat luonnonsuojelun kohteina.
Tästä saavat alkunsa useat joet, myös Viron pisin Pärnun joki (Pärnu jõgi). Järvistä isoimmat ovat Väinjärvi (Väinjärv) (41 ha) ja Endlan järvi (20 ha).
Uhkeimmat lähteet sijaitsevat Endlan luonnonsuojelunalueella. Noin kymmenestä isosta lähteestä koostuva Norran - Oostrikun lähdealue on monessakin mielessä merkittävä: Sopan lähde (Sopa allikas) on Viron syvin (4,8 m), Norran kartanon (Norra mõis) laidalla sijaitseva lähdejärvi paiskaa tunnissa jopa 1,3 miljoonaa litraa vettä.
Myös Roona-Alliku lähteineen vetää puoleensa. Tässä sijaitsee Viron suurin lähdejärvi (2,5 ha), joka on myös Pärnun joen lähtökohtana. 1,4 ha kokoisesta Prandin lähteestä (Prandi allikas) saa alkunsa Prandin joki.
Järvamaa ei olisi minkään arvoinen ilman omia soitaan ja rämeitään. Suurin räme on Suurim Harjumaan rajalla sijaitseva, runsaista suonsilmäkkeistään ja rimmistään tunnettu Epu-Kakerdin räme (Epu-Kakerdin raba) (363 km2).
Luonnonsuojelun alaisia alueita löytyy Järvamaalta runsaasti: Endlan luonnonsuojelualue (Endla looduskaitseala), Kõrvemaan maisemansuojelualue (Kõrvemaa maastikukaitseala), Pandiveren vesistönsuojelualue (Pandivere veekaitseala), Türin moreenimaansuojelualue (Türi voorestiku kaitseala), Piiumetsan suonsuojelualue (Piiumetsa sookaitseala), Vulbin harvinaisten kasvien suojelualue (Vulbi taimharulduste kaitseala), Pärnun joen saari Türin kaupungissa, Ravan ja Päinurmen tammimetsät, Purdin douglaskuusipuisto.
Lisäksi löytyy vielä runsaasti puistoja (enimmäkseen entisaikaisia kartanonpuistoja). Myös mielenkiintoisia luonnonkohteita on paljon – yksistään siirtolohkareita ja ns. kivikylvöksiä löytyy Järvan maakunnan muinaisluonnon kirjasta («Ürglooduse raamat») 44 kappaletta.
Järvamaalla saattavat pesiä maakotka ja mustahaikara, puhumattakaan runsaslukuisista kattohaikaran pesäpaikoista. Täällä esiintyy muiden villieläinten rinnalla karhuja ja susia, joista löytyy sekä kirjolohta että rapua. Järvan maakunnassa kasvaa myös runsaasti harvinaisia kasveja. |
